Käsillätekijän tuotoksia, arkisia ajatuksia ja kokemuksia
Haarukkapitsi on jäänyt itselleni vieraaksi, mutta pitihän sitäkin kokeilla. Hyvä ohje löytyy täältä.
Tässä esimerkkejä erilaisista yhdistämistavoista. Näitä nauhoja yhdistämällä voi koota vaikka kuinka näyttävän kokonaisuuden.
Paksuista langoista saa tiivistä pintaa - näissä oli 3 cm:n levyinen haarukka, seiskaveikan ja isoveljen paksuista lankaa, koukku taisi olla nelonen:
Toiveaiheena oli krokotiilivirkkaus - varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Kiitos vaan Sirpalle ja Pirjolle, jotka rohkaisivat meitä suomujen saloihin.
Kyllähän tämä pinta on aikas ovelaa...
Valmistakin tuli pienen kaulanlämmittimen verran:
Lanka on jotain nimetöntä, ehkä villaa, kaksisäikeistä ja melko ohutta, koukku aero nelonen.
Huippuselkeä ohje tekniikkaan on täällä.
Merseroidusta Novitan puuvillalangasta tulisi napakka lopputulos vaikka tyynyksi tai laukuksi.
Pellavakokeilu ei innostanut; nelosen koukku oli liian paksu rohdin kahdeksikkoon.
Huomisen maanantain haaste on frivolité- eli käpyilty pitsi. Siitä on kymmeniä vuosia kun olen viimeksi edes harjoitellut kävyn sormissa pitämistä. Onneksi on juutuupi! Täältä löytyi apua ensi hätään. Sain huomata, että kyllä ikä kangistaa; sormien nivelet tuppasivat jäämään jäykästi koukkuun tai sojoon. Vielä ei kahdella kävyllä sukkulointi onnistu, mutta yhdellä syntyi pieniä testikukkasia:
Krokotiilihuivista jäi vähän ohutta villavaa lankaa, siitä pari kokeilua:
Tuli mieleen vanha tuttu toteamus: "Alku aina hankalaa..."
Sen muistan myös tämän kuvan ottohetkestä:
Elämäni ensimmäinen neule alkamassa ja ilme kertoo, että mutkia on matkassa. Pitelen vaan puikkoja ja odotan, että äiti tulisi hätiin. Olen viis vee ja siististi rusetti varmaan pinnillä kiinni. Ylläni on talven lempivaate; tädin neuloma punavalkoinen vekkihame, joka pyöriessä aukeni täydeksi ympyräksi!
Pakerruksen lopputuotos on tallessa muistolaatikossa:
Omatoimisesti on työtä jatkettu ja helposti myös päätelty. Kummitädille tehtiin sitten toinen, villainen ja suorempi versio.
Arjen ja viikonlopun väri-ilo löytyy keittiöstä:
Ei vielä mitään valmista esiteltävää; keskeneräisiä meneillään sitäkin enemmän.
Mutta: Ilun blogista tarttui tämä vuosikymmeniä itseäni innoittanut taidon ja tiedon opas, Taito -lehti.
Tarttukaapa tarjoukseen, tutustukaa suomalaisen käsityön ylläpitäjään!
Arkinen aamupäivä:
- keittiössä aamupalaa mussuttava, ärtynyt, pörröpäinen, hopeahapsinen mieskulta
- höyryrauta sihisemässä puhtaan tyynyliinan yli
- silmien edessä keskeneräisten ja tekemättömien töiden (lue: MAHDOLLISUUKSIEN) röykkiö
ONNI ja HETKI oli tässä ja nyt - jokin jäi lämmittämään...
Tarina vuosikausia puolivalmiina kaapin kätkössä lymynneestä villatakista. Miestä varten sen neuloin ja sitten se jäi ilman nappeja ja napituskaitaleita. Mies itse oli joskus työhönsä liittyvässä koulutuksessa saanut aikaan huovutusmaiseman, joka koristi jonkin aikaa rullaverhoamme. Pari vuotta sitten päätin innostaa itseäni ja kiinnitin metsälammen huovutusneulalla villajakun selkämykseen (miehen suostumuksella). Tämän joulun alla löysin vihdoin lankapusseistani oikean langanpätkän, jolla viimeistelin napinlävet. Niinpä oli lahjavaate valmiina pakattavaksi erälukemiston kanssa joulupaperiin.
Tässä yksi saamistani mieltäni liikuttaneista lahjoista:
Näppäräsorminen esikoiseni oli ahkeroinut ja löytänyt jopa pienenpienen ompelukoneenkin rasian kanteen.
Olen lomallani jumpannut kyynärvarttani ja pitänyt taukoa neuleista. Langat kuitenkin houkuttavat ja päätin tarttua Isäntärengin kainuunharmaksiin, jotka odottivat pestyinä korissaan.
Tapani mukaan en malttanut olla erottelematta vaaleita ja tummia tapuleita; tuloksena eri sävyisiä lepereitä eli hahtuvia. Karstaaminen sujui mukavasti ilman kipeitä tuntemuksia.
Sitten pääsin nautiskelemaan kepeästä kehruusta kolmen kuukauden tauon jälkeen - ja annoin rukin hyrrätä!
Kolmisäikeistä ketjukerrattua.
Hyvän uuden vuoden toivotuksin
pirle
Lämmin, sydämellinen joulun toivotus teille, blogivierailijat!
Olen lomalla joulun ja uuden vuoden välin ja tartun uusin voimin tulevaan vuoteen.
On pidettävä taukoa käsityöahkeroinneissa - tai ainakin tehtävä vain vähän kerrallaan. Kävin taannoin työterveyslääkärin pakeilla ja hän totesi, että tenniskyynärpää vaivaa - ihan ilman kyseistä peliä. Nyt on sitten sekä ranteessa että kyynärpäässä tukisiteitä. "Sitä saa mitä tilaa..." Onkos tämä nyt laitaa, että sairasloman intoilut kostautuvat tällä viisiin? Mutta vaikeaa on pitää sormia erossa langoista ja nykertelyistä. Tässä on meneillään villa/nailon/puuvillasekoite Opal Cottonia Lankakamarista.
Kehittelin omaa tapaa kantapäähän toteutukseen; kokonaan vahvistettu puolipatentilla.
Työkuvioissa on sen verran vilkasta, että tulee taukoa tähän blogittamiseenkin. Toivottelen sentähden jo hyvää itsenäisyyspäivää ja adventin aikaa.
